Kupletti Verkatehtaan pikkujouluissa v.1949

Antskogin kesäjuhlat 1.8.2020 

Kunniavieraana kesäjuhlassa ollut, Antskogissa 1948-1950 asunut Leo Skurnik oli löytänyt kaappiensa kätköistä kupletin sanat, jotka hän oli laatinut yhdessä Pentti Saarisen ja Yrjö Heinosen kanssa ja jonka he yhdessä esittivät Verkatehtaan joulujuhlassa 1949. Laulun sävelmä ei palautunut mieleen.  

Kuplett sjungen vid Antskog Klädesfabriks julfest 1949
(Saarinen – Heinonen)


1.

Joulujuhla tää on yhteinen, yhtiö sen meille järjesti.
Ensimmäinen tää on kerta, jolloin proletaar ja herra
saapuneet on juhlaan yhteiseen. 
Hei vaan joulujuhla verraton, ensi kerta tämä meillä on,
oi jos säilyis lapsenmieli, sovus politiikka, kieli
arkipäiviin kun taas saavutaan. 

2. 
Disponentti meil on nuorekas, riistametsiä hän samoilee, 
myöskin usein vetten päällä, hyväl sekä huonol säällä
kesämajalleen hän seilailee. 
Hei vaan joulujuhla verraton j.n.e 

3.
Praktikantti meil ol verraton, Lomannin hän vietellyksi sai.
Mirjami kun esteen keksi, Gustaviin tää keino tepsi
kohtalokseen Mirjamin hän sai. 
Hei vaan lempi kautta aikojen, työläisen ja herrassäätyisen
samat temput tehdä pitää, niistä uusi polvi itää,
onnekas tää liitto olkohon. 

4. 
Antskogissa keskipisteenä, Skurnik Leo uusin aattehin.
Häl morsion on Helsingistä, lie kauneus tää salongista
silmät häl on melkein siniset.
Hei vaan haitar viisirivinen, kiiltomusta naisen soittama, 
kas musiikista Leo tykkää, kuoroa hän myöskin johtaa
musiikki kun onpi hälle kaikki kaikessa. 

5. 
Kutomossa mestar jämti on, Lindbergin Huugo nimeltään hän on.
Hiukan kiire häl on aina, huoli työstään mieltään painaa,
mestar kovin pidetty on hän. 
Kun Antskogissa urheilua on, kyl Huugo silloin rientää katsomoon
jos aika joskus myöden antaa, kalakorin kotiin kantaa, 
ahvenet mi narraili hän Seljänalaselt.

6.
Palokuntaa Rökman treenailee, villapaalit päivin punnitsee.
Hän tulipalot Anskuun estää, polvi kun vaan Arvin kestää
jouluks maksaa palkan miehilleen. 
Verkkopalloo kesäl harrastaa, pöytätennis talvel sijan saa. 
Kai syksyn tullen taudin kesti, laulamast se hänet esti.
Mut hyvin kesti suoneniskun kuoro sentään tään.

7. 
Kehrus ukko Öhman hääräilee, blandningit hän tarkkaan määräilee. 
Syksyn tullen pompas kulkee, saa venttiilejä silloin sulkee
kas vanhaa miestä hiukan viluttaa. 
Nykyaika mukavuutta soi, puhelimen kehruunkin toi,
lankaa myöten viestit lentää, konttorista kehruun entää, 
huonosti vaan kuuluu soitot kehrun hälinäs. 

8.
Ehrsten Helge komea on mies, Tammisaarest tänne johti tiens. 
Tuli tänne viskaaliksi, valmistuksen mestariksi
talo oma Sipoos hällä on. 
Pomolassa Helge asustaa, kankaan kauniit meille valmistaa.
Naisista hän paljon tykkää, valheita myös joskus lykkää,
tanssilattialla myöskin mielist pyörähtää.

9.
Lankamakasiinin pomona, Lehtovaara miestä komeaa, 
kankurin hän lyönnit merkkaa, varastomies ylen tarkka,
Pitkälammelta on kotoisin. 
Sauna häl on ainutlaatuinen, ei saa häkää vaik on pesä punainen.
Senkun pesään puita työntää, löylyä voit lisää lyödä,
tää ihmelaitos nykyajan keksintöä on. 

10. 
Keppiherra meil on täällä myös, vahinko sen hälle käteen työns. 
Palin Jonne konttorista, menee täysin viskaalista, 
tärkki hyvä kauluksissa on. 
Prosentit on hälle tärkeitä, eikä vie ne miehen järkeä,
häl on usein paljon työtä, konttoris on puoli yötä.
Tuntematon onpi hälle kesälomakin. 

11.
Pieni mies on Einar Lagerström, Manipakas asuntonsa on. 
Lapsista ei ole riskii, mut onhan hällä musta piski. 
Lusikka sen ruokakupis on. 
Määrätunneil rientää kotihin, Aino-rouva vastas häntä on.
Syksy tuopi kylmät viimat, Bobi-paran vilu tulee
lämmin pomppatakki Bobin vilun karkoittais. 

12. 
Maata Martteliini viljelee, perunatkin meille punnitsee, 
hankkii halot, sirklaa klapit, tyhjennyttää myöskin makit,
hevosetkin hyvin hoitelee. 
Mainio tää Martteliini on, kas viljellä maata, sehän konsti on. 
Tappioo se muual tuottaa, mut yhtiö Torstin kykyyn luottaa,
ja hyvin kasvaa pelloilla nyt porkkanat ja muut. 

13.
Kun Vuorisen Reinosta värssy lauletaan, 
ei hänestä voi paljon mainita, mies on hiljainen ja siivo. 
Orpolan mäkeen joskus kiire, siellä Helvi häntä oottelee. 
On viime kesä vielä muistissa, kun Reino juoksi Anskuun viestissä.
Pokaaleja tuli kaksi, juoksumaine paremmaksi.
Pokaalit on sähköhuoneen lasikaapissa. 

14.
Kutomossa uus on laitosmies, kehrun puolel aloitti hän työns.
Nyt on Mutta suuri herra, tukka hiukan kiharalla, overalli uusi hällä on. 
Tytöt siitä kovin tykkääpi kun Arska heille jutun lykkääpi. 
Urheilus on aika poika eikä häntä moni voita
kuntoon itsens treenailee hän soilla Rahnolan. 

15.
Saarisen Pentti on Oitin poikia, ammatiltaan kaupanhoitaja.
Indeksit ne häntä laski, sähkömies jo vuotta kaksi,
moottorit hän tehtaan rasvailee. 
Nimi häl on pikkupoikien vaik itse hän jo isäpappa on. 
Hän syntyjään on hämäläinen vilkas vaik on mieleltänsä
suorat sanat lauluissa hän meistä laulelee. 

16.
Kiskost kerran matkaan lähti mies, Antskogihin hänen johti tiens,
tuli tänne hitsariksi, Nybergille kaveriksi. 
Verstaassa he yhdes ahertaa. 
Smirklailee ja sitten hitsailee, samal siinä laulun laulelee.
Laitosmiesten on hän tuttu eikä lopu miehelt juttu
joskus meistä kaikista hän viisun veisailee.

17.
Anskuuhun hiiliä myöskin tullut on, 
Pohjankurun satamaan laiva purjehti. Laivan tulo kauan kesti
huonot säät kait matkan esti, huhupuheet hurjat kierteli. 
Jotkut kuuli laivan huutoja, mereltä ja Skurun lahdelta. 
Purkajat jo eväät osti, laivan tulo yhä kesti,
kesäilmat pilaannutti makkarat ja voin. 

18.
Kaikki loppuu kerran aikanaan ja laulun loppua nyt lauletaan. 
Viisu ollut on tää pitkä, ken suuttuu täst se ei paljon kestä.
Anteeksi siks pyydämme nyt vain. 
Kahvipöydäs pitä puolesi, unhoita siin myöskin huolesi. 
Kas yhtiö se kaiken maksaa, kun vaan pullaa syödä jaksaa.
Joulujuhla yhteinen kun kaikkien on tää.

Loppu